Practice was part of Hold Me Tender exhibition at Meduza gallery in Vilnius, curated by Siim Preiman, in the summer 2024.

Practice emerges from a series of performances that Mustonen has been quietly developing over several years. It centers on nurturing, rest, and touch — the skills of both giving and receiving. The work offers a shared space to practice these gestures together, acknowledging that such learning is ongoing and never truly complete.

The series of performances from which Practice arises from is a fruit of collaborations with work pairs, working groups, curators and art spaces during the years 2015-2023.

//

Concept and performance: Maija Mustonen

Music: Helena Pulkkinen

Production: Maija Mustonen, Tallinn Art Hall, Meduza

Funding: Frame Finland, Arts Promotion Centre Finland

In collaboration with: rendezvous

Thanks to: Hanna Ahti, Satu Herrala, Anna Maria Häkkinen, Ami Karvonen, Sofia Palillo, Siim Preiman, Masi Tiitta, Sorbus, Ehkä-tuotanto, Titanik, Outo olo, AISTIT

📷 Jurga Sako

Kasa/Mound is a bunch of contacts, proximities, distances, formations, formlessnesses, entanglements and layers. It’s a multiannual work and project by Hanna Ahti, Maija Mustonen, Jaakko Pietiläinen and Masi Tiitta. Mound aims to make visible the fluidity and friction both occurring in togetherness. Corporeality is approached by observing touch, weight and body heat.

1.3. & 3.3.2024 at SIC Space

The public is free to arrive at the gallery whenever and stay as long as they want.

Kasa has been shown at Titanik Gallery, Mad House Helsinki, Monitoimitila O, Fiskars Summer Exhibition and SIC Gallery.

//

Working group: Hanna Ahti, Maija Mustonen, Jaakko Pietiläinen & Masi Tiitta

Convener: Hanna Ahti

Production: SIC ja Maija Mustonen

Supported by: Taiteen edistämiskeskus, Koneen säätiö, Svenska kulturfonden, Helsingin kaupunki

In collaboration with: rendezvous ry

Residency: Ehkä-tuotanto

Producer of the premiere: 2020 Riikka Thitz

📷 SIC

Doom & Bloom is a performance with four performers, a noise & pop duo and lighting design. The imaginary visions of the work that spring up from subjects such as destruction and rebirthing are intertwined in low frequencies, sharp screams and polyphonic vocals of the music.

The work is steered by dance artists Hanna Ahti, Anna Maria Häkkinen ja Maija Mustonen who share the stage with actor Niina Hosiasluoma, the lighting design of Jenni Pystynen and the music of An Tul (Saana Pohjonen ja Helena Pulkkinen)

Doom & Bloom premiered at Takomo Theatre in Helsinki 23.5.2023 and was performed at Drifts festival 2024.

//

Overall responsibility and direction: Hanna Ahti, Anna Maria Häkkinen, Maija Mustonen

On stage: Hanna Ahti, Niina Hosiasluoma, Anna Maria Häkkinen, Maija Mustonen

Music and swords: An Tul (Saana Pohjonen ja Helena Pulkkinen)

Lighting Design: Jenni Pystynen

Text: Hanna Ahti

Supported by: Arts Management Helsinki, Kone Foundation, Arts Promotion Centre Finland, The Finnish Cultural Institute for the Benelux, Kunstenwerkplaats Pianofabriek

📷 Aala Nymann / Drifts

Liisa Pentti +Co & rendezvous:

Epämuodostunut helmi - tansseja keväälle ja hiljaisuudelle / Baroque Pearl - Dances for Spring and Silence

Kiasma Theatre, 2024

A collaboration between Liisa Pentti +Co and rendezvous, the performance zeroes in on the birth and feel of dance and the specificity of encounters between dance and music. It continues choreographer Liisa Pentti’s exploration of the relationship between dance, music and space, this time undertaken with the rendezvous.

//

Choreography: Liisa Pentti

Dance: Hanna Ahti, Anna Maria Häkkinen, Anna Mustonen, Maija Mustonen &Anna Torkkel

Sound: Jouni Tauriainen

Light: Ina Niemelä

Costumes: Siru Kosonen

Mentor: Pia Lindy

Choreographer’s assistant: Nelia Naumanen

Supported by: Arts Promotion Centre Finland

📸 Kiasma / Pirje Mykkänen

In collaboration with Contemporary Art Archipelago and New Performance Turku, curated by Taru Elfving

3. September 2022, at Saaronniemi beach, Ruissalo

Imagine your weight and weightlessness, the movements of the sea on your skin under the autumn sky, you are floating.

The 70% watery human body is approximately 37°c whereas the seawater at Ruissalo beach is now about 18°c. The salt content of human tears and sweat is close to the salinity of the Archipelago Sea. The buoyancy varies between different water bodies. Every water has its own character.

Floating exercise is a meeting between seawater, a giver and a recipient. Buoyant is a participatory exercise by Maija Mustonen with a working group Ami Karvonen and Even Minn at Saaronniemi beach in Ruissalo. We will help you to float in short one-to-one sessions.

It is also possible to go to sauna. There is a unisex dressing room in the event and also a possibility for private dressing rooms. Please bring a swimsuit. More detailed information will be sent to those who sign up for the event.

📷 Jussi Virkkumaa

These notes are written by Selina Oakes, a recipient and ‘buoyantee’.

~

I write these meanderings in the company of a sister-sea.

On the shore, in the breeze, skins begin to pucker in the Fall-ing air. Maija and I converse face-to-face, body-to-body, about the processes to come, bringing ourselves into non-verbal, bodily modes of communication. We turn and walk, side by side, into the sea. Cold, shock, my body trembles slightly as it attempts to attend to the needs which come with the transition from warm, dry skins to cool, wet limbs.

We wade, deeper, and reach a point where waters lap towards chest level; intermittent shivers take hold and my core grips onto its heat. I try to arrive in this place and attune to the new situation. Slowly, hands hold and hands squeeze to signal the start of the exercise, though, in reality, it is part of a long continuum of immersions. Its beginnings ripple through multiple motions and include the moments when we stepped into the sea, grounded ourselves on the beach, walked from the sauna building, sipped tea in the morning..

Maija and I recline my back and elevate my feet. My entire body shifts from verticality to horizontality and my shoulders, neck, head and hair are embraced by a thousand chattering droplets. The sensation of floating takes over and my joints begin to unfurl themselves. I trust, Maija trusts, we trust, with the uncertainty of the sea.

Bodies sway gently, and I feel the watery ripples move around and amongst my skin. My hands and feet bobble in their neoprene-wrapped states; held somewhere between airs and waters, they attempt to drift away from their bodily counterparts. My limbs and torso, too, begin to escape gravitational constraints.

The cold sinks deep and my breathing speeds up. I consciously push air, in and out, slower and slower, searching for the meditative moment that I had briefly sunken into. I realise that attending to this exercise requires an attunement to the multiple bodies – mine, Maija’s, the sea’s – at play. I seek to know the sea and yet, in searching, I recognise the need to know my body and to listen to its joys and limitations. Despite my desire to continue floating with my head and hair partially submerged, my body shakes and tells me otherwise.

I motion to Maija and she lifts my head onto her shoulder to ease the cold-sensations. Her hold shifts lightly and in place of forearms behind my neck and legs, comes arms and hands reaching along the sides of my back, hugging, in tandem with the sea. This brings my body ease, and breathing slows. I stay a little longer, in this buoyant form.

It is comfortable enough to close my eyes, though I catch glimpses of the clouds overhead: waters are within, beneath, amongst and above. Slowly my sense of smell catches up and attunes to the faint scents of salty waters drifting close to my nasal passages. Bodies suspend, time suspends: it is difficult to know how long we have been in the sea – does it matter? Might we begin to consider an alternative type of time-keeping, where the time spent with these waters is determined by the needs of the bodies in action?

I squeeze Maija’s forearm to signal my need to return to warmth and she softly turns me upright. These movements are slow and calm, not rushed. I breathe deeply, in and out, and meet Maija’s eyes before we meander back to the beach, leaving part of ourselves with the sea while bringing part of it to the shore. I sway slightly upon reaching land, reattuning myself to gravity and the feeling of the earth between my toes. We walk, gently, together. This is an exercise of exchange in which no one agent emerges unchanged.

I rejoin my fellow buoyantees in the sauna where a momentary micro-community emerges: we share our kindred experiences as, one by one, we (re)emerge from the sea. A small window in the sauna connects us visually and imaginarily to those undertaking the exercise; we stay with them as they journey down the beach, into the hands of Maija or Ami, and into those of the sea. For a brief moment, a sense of care for each participant – giver, receiver, seawater – grows between us and we are connected through the experience of having placed our trust in another.

Is this, perhaps, a type of shared, bodily knowledge that might lend itself to forging collective resiliences in the tides of climate uncertainties to come?

Titanik Gallery, Turku 15.-19.2.2022, Tallinn Art Hall summer 2023

We devote a moment for soft touch and sensing gravity. We listen to an enchanting song. We also aim to touch with scents. Our perfume smells of tuberosa and white flowers: gardenia, lily of the valley and jasmine flower. We give each other support in our resting.

Re-treat is a performance about caring touch for one participant at the time. The participant can surrender to receiving touch.

The duration of one session is about an hour. Matters of consent are negotiated with each participant at the beginning of the session. We will take care of everyone’s safety.

Re-treat emerges from the period of the pandemic isolation and from the sensibilities brought by distance. The piece is a part in a series of collaborative works convened by Maija Mustonen which focus on touch and care. The previous works in the series are Treat (2021) and Hoitoja [Treatments] (2015–2018).

The performers Anna Maria Häkkinen, Hanna Ahti and Maija Mustonen encounter the participants in Titanik Gallery. The working group includes lighting designer and scenographer Sofia Palillo, scent dramaturg Masi Tiitta, and sound artist Helena Pulkkinen.

//

Project lead and concept: Maija Mustonen

Performance: Hanna Ahti, Anna Maria Häkkinen ja Maija Mustonen

Spatial design: Sofia Palillo, Maija Mustonen ja työryhmä

Scent dramaturg: Masi Tiitta

Music: Helena Pulkkinen

Lighting design: Sofia Palillo

Scent: Parfums Dusita: Mélodie de l’Amour

Production: Maija Mustonen, Titanik ja Ehkä-tuotanto

Residency: Ehkä-tuotanto / Kutomo

Supporters: Koneen säätiö, Suomen kulttuurirahasto, Suomen kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto ja Taiteen edistämiskeskus

In collaboration: Parfums Dusita, Carhartt ja Desico

📷 Hertta Kiiski

//

Hertta Kiiski kirjoitti Re-treatista Titanikin julkaisussa:

Hän vetää voimalla auki gallerian lasisen oven. Titanik tuntuu erilaiselta kuin ennen. Se on yksityinen ja pehmeä, itsensä vastakohta. Yleensä se on avoinna kaikille, mutta nyt hän on meilannut etukäteen varatakseen ajan. Hänellä on joku odotus siitä, mitä tulee tapahtumaan.

Hän on käynyt vuosia sitten Kutomolla, kun Maija ja Aino tekivät siellä Hoitoja. Se oli ollut ihanaa, saada olla valkoisissa biker-shortseissa ja uudenpöyheissä tennissukissa peittoihin käärittynä kapalona neljän käden hierottavana.

Jokaisessa kolmessa valtavassa kynttilässä on kolme läikehtivää sydäntä. Lattialle asetellut karkkiväriset neon-putket reunustavat gallerian keskellä olevaa greigeä patjaa, joka näyttää houkuttavalta. Maijalla ja Hannalla on valkoiset lappuhaalarit paksusta puuvillasta ja kynttilöiden väreihin matchaavat college-paidat. Ja maskit, nekin kynttilöihin matchaavat, koska on tämä pandemia-aika ja villasukat, koska on tämä helmikuu ja maan sisään kaivetun Titanikin kylmyyttä huokuva betonilattia. Solmuvärjätyiltä näyttävät crocsit on asetettu ikkunan eteen penkin alle.

Maija ja Hanna puhuvat pehmeällä äänellä, joka solisee hänen lävitseen. He puhuvat työskentelystään yhdessä Anna Marian kanssa, Helenan musiikista ja Sofian valoista. He kaivavat pulleasta pussukasta parfyymipullon ja kertovat Masin valitsemasta Mélodie de l’Amour -tuoksusta, jossa on gardeniaa ja tuberosaa, kieloa ja jasmiinia. Valkoisista kukista puristettua hajuvettä ruiskautetaan hänen ranteeseensa. Hän käy makaamaan patjalle itseään paljon isomman käärmemäisen tyynyn kanssa. Maija ja Hanna tulevat hänen viereensä ja neljä kättä lepäävät painavina. Kestää hetken ennen kuin hän antautuu kosketettavaksi, avautuu kerältä. Aurinko laskee vartin yli viisi.

Hän on silmät kiinni ja häntä kosketetaan ja pidellään. Limenvihreä ja liila väreilevät silmäluomia vasten. Maija nostaa hänen jalkaansa ja se kohoaa ylös Runeberginpuistoon maan suurimman kaupunkivaahteran latvan kautta kohti täysikuuta. Hanna laittaa käden hänen otsalleen ja hän painuu läpi savimaan ohi keskiaikaisten punasaviastioiden ja lasipullon sirpaleiden. Aurajoen rantaa kulkevat ihmiset vilkaisevat ikkunoihin. Läheisyydet ja etäisyydet venyvät. Onko tämä esitys? Onko hän esiintyjä? Ei, tämä on esitys hänelle. Tämä on vihdoin se esitys, se teos, se näyttely, joka on todellinen kohtaaminen, joka on oikeasti immersiivinen, joka on koskettava. Kaikki tämä on vain hänelle.

Seison satavuotisen lehmuksen edessä loskassa ja yritän löytää paikkaa, jossa en heijastuisi ikkunalasista. Pitkä valotusaika tekee ohikulkevista koirista ja heidän ihmisistään haaleita haamuja. Otan Re-treat -teoksesta dokumentointivalokuvia

Kunsthalle, Helsinki 18.8.-5.9.2021

Treat is a performance about caring touch by Maija Mustonen, Anna Maria Häkkinen and a working group. The work has emerged slowly in the midst of the isolation of the pandemic era and the sensitisation that distance brings.

The work is part of the A I S T I T / coming to our senses exhibition.

We tune in to the miracle of touch. We approach it with gentleness. We enchant. We also aim to touch with scents. Our perfume smells of tuberosa and white flowers: gardenia, lily of the valley and jasmine flower.

A miracle can happen inside a touch. It may not be visible from outside, and it can be completely intimate and quiet. It can be caring; tell something about pleasure; point to a need, or appear as a surprise. We invite and channel the miracle still having in mind that nothing miraculous needs to happen.

Preparing a careful touch feels touching. Watching a touch feels touching. For us, the joint practice of caring touch has shown the need to surrender to gravity and fatigue, the desire to support each other’s rest.

//

Project lead: Maija Mustonen

Choreography and performance: Anna Maria Häkkinen and Maija Mustonen

Spatial design: Sofia Palillo

Scent dramaturge: Masi Tiitta

Scent: Parfums Dusita: Mélodie de l’Amour

Artistic dialogue: Hanna Ahti

In Collaboration with: Parfums Dusita, Carhartt and Florist Living Room

Residency support: Ehkä production, Liisa Pentti Co, Mustarinda, Dance House

Supported by: Jenny and Antti Wihuri Foundation, Finnish Cultural Foundation and Finnish Cultural Foundation’s Uusimaa Foundation

📷 Patrik Rastenberger

Maison Louis Carré, France 22.5.-31.7.2021

Treat is a work about caring touch by Maija Mustonen, Anna Maria Häkkinen and a working group. The work has emerged slowly in the midst of the isolation of the pandemic era and the sensitisation that distance brings.

The work is part of the A I S T I T / coming to our senses exhibition.

We tune in to the miracle of touch. We approach it with gentleness. We enchant. We also aim to touch with scents. Our perfume smells of tuberosa and white flowers: gardenia, lily of the valley and jasmine flower.

A miracle can happen inside a touch. It may not be visible from outside, and it can be completely intimate and quiet. It can be caring; tell something about pleasure; point to a need, or appear as a surprise. We invite and channel the miracle still having in mind that nothing miraculous needs to happen.

Preparing a careful touch feels touching. Watching a touch feels touching. For us, the joint practice of caring touch has shown the need to surrender to gravity and fatigue, the desire to support each other’s rest.

//

Choreography and performance: Anna Maria Häkkinen and Maija Mustonen

Project lead: Maija Mustonen

Videography: Sofia Palillo

Video editing: Erno Aaltonen

In Collaboration with: Parfums Dusita, Carhartt

Residency support: Ehkä production, Dance House

Supported by: Jenny and Antti Wihuri Foundation, Finnish Cultural Foundation and Finnish Cultural Foundation’s Uusimaa Foundation

I am looking at you looking at me looking at you looking at…

Where does your gaze end at and mine begin? A gaze belongs to no one but is an act to take part at.

Voyeur explores the dynamics of the gaze through bodily communication. It makes the power of the gaze visible, revealing its potential for love. Voyeur is a space where the audience can safely explore emotions and experiences of looking and being seen. What does it feel like to be seen? Where can you feel it? How do our eyes meet? When do I turn my eyes away? What is communication without words?

The working group is led by director-choreographers Matilda Aaltonen and Joel Teixeira Neves.

//

Concept, choreography, direction: Matilda Aaltonen & Joel Teixeira Neves

On stage: Matilda Aaltonen, Taru Aho, Wilhelm Blomberg, Kira Heinonen, Susanna Kinnunen, Viki Kontopoulou, Vilma Lehtovaara, Janna Loukas, Teo Mattila, Marlon Moilanen, Maija Mustonen, Paula Nousiainen ja Ronja Syvälahti

Lighting design: Mia Jalerva

Sound design: Mitja Nylund

Costume design: Justus Kantakoski

Production: Reality Reserch Centre

📷 Sanni Siira

Performance dates:

Sidestep-festival (Zodiak, Tallberginkatu 1 A/154, 00180 Helsinki) 7.2. ja 8.2. Both days at 6 pm and 8 pm

Teatteritalo Universum (Perämiehenkatu 13, 00150 Helsinki) 13./15./16./19./20./22.2. All days at 7 pm, except on Sun 16th at 3pm.

Fiskars-based artists Annika Lintervo, Maija Mustonen, Taru Samola and Inka Yli-Tepsa will take the group on an hour-long water run on Degersjo near the centre of Fiskars village in the warm waters of early August. After the water run, they will take a sauna in the village sauna in Kieloniemi. Waterways is part of the Meadow summer exhibition curated by Taru Elfving.

The waterways once made it possible to build the Fiskars pottery in the area. For today's residents, water is first and foremost an aesthetic and refreshing element. Lakes and rivers are beloved landscapes and spaces for locals, allowing for a variety of ways to relax and recreate, alone and together. Running in the lake is a soothing and wonderful way to spend time outdoors. The group has been water running on Degersjö for three summers. Water running in natural waters is a multi-sensory and empowering way for the group to experience being on the water and on their home lake. Floating in a vertical position, moving slowly but effectively while exercising, feels good.

//

Fiskarsilaiset taiteilijat Annika Lintervo, Maija Mustonen, Taru Samola ja Inka Yli-Tepsa vievät ryhmän osallistujia tunnin mittaiselle vesijuoksuvaellukselle Degersjölle Fiskarsin kylän keskustan läheisyyteen elokuun alun lämpimissä vesissä. Vesijuoksun jälkeen saunotaan Kieloniemen kyläsaunassa. Vesistö on Taru Elfvingin kuratoiman Niitty -kesänäyttelyn ohjelmistoa.

Vesistöt ovat aikoinaan mahdollistaneet Fiskarsin ruukin rakentumisen alueelle. Nykypäivän asukkaille vesistö on ennen kaikkea esteettinen ja virkistävä elementti. Järvet ja joki ovat paikallisille rakkaita maisemia ja tiloja, jotka mahdollistavat monenlaisia hiljentymisen ja harrastamisen tapoja, yksin ja yhdessä. Vesijuoksu järvessä on rauhoittava ja ihana tapa ulkoilla. Työryhmä on harrastanut vesijuoksua Degersjöllä kolmena kesänä. Vesijuokseminen luonnonvesissä on työryhmälle monitasoisesti herkistävä ja voimaannuttava tapa kokea veden varassa ja kotijärvellä liikkuminen. Kelluminen vertikaaliasennossa hitaasti edeten, mutta samalla tehokkaasti kuntoillen, tuntuu hyvältä.

Vesijuoksuvaellus tapahtuu 9.8.2020 klo 14 alkaen. Tapahtumaan tulee varata kolme tuntia. Vaellukselle voi ilmoittautua opas@onoma.fi 1.8. mennessä. Ilmoittautuneille annetaan ohjeet tapaamispaikasta ja muista käytännöistä sähköpostitse. Vaelluksen aikana pidetään huolta korona-ajan turvallisuudesta. Mukaan tulee varata uima-asu, pyyhe ja peseytymistarvikkeet. Osallistujat saavat käyttöönsä vesijuoksuvyöt. Kielinä suomi, englanti ja auttava ruotsi.

Radio Fiskarsin podcastissa Vesistö-työryhmä haastattelee kyläläisiä elämästä fiskarsilaisten vesien äärellä:

https://www.radiofiskars.fi/2020/07/vesisto-tyoryhma-haastattelussa-elamaa-fiskarsin-vesien-aarella/

//

Työryhmä: Annika Lintervo, Maija Mustonen, Taru Samola ja Inka Yli-Tepsa

Tuotanto: työryhmä yhteistyössä Onoman kanssa

📷 Hermanni Yli-Tepsa

40 is a video self-portrait by Maija Mustonen — a series of poses, edits, and tentative gestures exploring the act of performing in front of a camera. Through this work, she approaches kindness by reflecting on her relationship with time, her aging body, and feminism, all in dialogue with contemporary dance and art more broadly.

What’s most interesting to me in this process are those seconds on the video which show my body and my choreographic mind trying decisively raise the ordinary into the spotlight, but I end up seeming doubtful, pretentious or just boring and familiar. Maybe I just want to observe all this with kindness, with peace.

Video: 30min

//

Cinematography, edition and performance: Maija Mustonen

Financial support: Arts Promotion Centre Finland

Opening coffee at Onoma gallery, Fiskars on Thursday 3rd October from 4pm to 6pm. Welcome!

15.-17. Feb 2019 at Kutomo, Turku

Hanna Ahti’s, Maija Mustonen’s and Anna Torkkel’s new work Feel is a dance growing from the interior, exterior, in-betweenness and permeability; feelings and senses suggesting movement and vice versa. The piece observes the come-into-beings of dance and body while staying or placing one self in a space meant for dance. Feel enfleshes what originates in the core, brings the embedded visible and allows the feelings shape the surface of the body. The makers’ desire is to exist uncoated and revealed, sensitive and open.

Feel is a collaboration between artists who have been working together for years in many other projects. The familiarity of the people involved makes it natural to shape ways of working that initially relax, stretch and bend hierarchies and power positions. At the same time the working method enables support, dialogue and disagreement as well as being able to place one self into the position as a viewer.

//

Initiator of the project, convener: Hanna Ahti

Dance: Hanna Ahti, Maija Mustonen, Anna Torkkel

Production: Ehkä-production, Hanna Ahti

Support: Koneen Säätiö, Taike

📷 Yoshi Omori

Kevät (Spring) gently becomes a performance; reveling in small dances, respectful to feelings of sensitivity, fatigue and fragility. It leans on friendship, in shared power and security. Kevät is a moment shared between two dancers, a space and an audience, reaching out towards a moment of no expectation and no hurry. It is a wish to rest together – to draw fulfillment from dancing, and from the blossoming of spring into summer.

Spring, the new piece by Maija Mustonen and the working group premiered at Kutomo on the verge of summer 2018.

//

Initiator of the project: Maija Mustonen

Dance: Anna Maria Häkkinen and Maija Mustonen

Space: Jaakko Pietiläinen

Part of the working group: Laura Jantunen and Sebastian Lopéz-Lehto

Production: Ehkä-production and Maija Mustonen

Supported by: Arts Promotion Centre Finland

📷 Jaakko Pietiläinen

Presented at ANTI Festival Kuopio, 2017 and Mad House Helsinki, 2016

Pond is a small retreat, where we gather at a small pond and give ourselves in to a water. We float, we surrender to a stream, we get floating, we get heavy, in the water, like a water.

Kaaos Company’s performance Pond was a collaboration between choreographer Maija Mustonen and designer Erno Aaltonen at Hotel Korpilampi’s spa. The performance puts different shapes of our bodies into a same bath and flashes our boundaries. The audience is welcome to bathe during the performance.

//

Performance concept and choreography: Maija Mustonen

Performance and choreography: Sally Davison, Georgie Goater, Jonna Lehto, Gunilla Sjövall, Sanna Valkeapää, Noora Västinen

Lightning and music: Erno Aaltonen

Lightning design assistant: Sofia Palillo

Costume design: Venla Korvenmaa

Costume consultation: Laura Haapakangas

Producer: Riikka Thitz

Supported by: Koneen säätiö, Taike

Teaser: Erno Aaltonen

📷 Saara Autere

[scroll down for English]

Hoitoja on monivuotinen projekti, joka alkoi Sorbuksesta keväällä 2015. Hoitoja on keikkaillut Kutomolla, Kiasmassa, Titanikissa ja HIAPissa.

SORBUS: Marraskuun alussa 2016 Sorbus muuttui Maija Mustosen, Aino Unkilan ja Aino Voutilaisen ylläpitämäksi hoitohuoneeksi, jossa taiteilijat tarjoavat hoitoja maksutta. Haastattelimme Maija Mustosta hoitohuoneen paluusta Sorbukseen sähköpostin välityksellä  lokakuussa  2016.

SORBUS: Hoitoja tekee paluu Sorbukseen. Miten ideanne ovat kehittyneet tai muuttuneet edellisestä kerrasta (25.–29.5. 2015)? Huomaako eron käsissä, päässä vai sekä että?
Maija Mustonen: Nyt meitä on kolme hoitajaa, kolme päätä ja kuusi kättä. Aino Voutilainen on liittynyt tiimiimme. Teemme tällä kertaa pitkiä, monituntisia hoitosessioita. Mutta tarvittaessa myös lyhyitä. En halua määritellä hoitotapahtumia ennalta. Keskitymme kosketukseen, antautumiseen ja hoivaan - kuten aiemminkin. Tarkoituksemme ei ole parantaa ketään. Molemminpuolista parantumista voi tapahtua, mutta se ei ole tavoite. Haluamme antaa tilan ainutlaatuiselle kontaktille, joka tapahtuu hoivan aikana hoidettavan ja hoitajan välillä, mitä se ikinä onkaan. Hoito ei perustu tehokkuuteen tai suorittamiseen. Kohtaamme tilanteen rauhassa hoito hoidolta.

S: Miten hoitolaan voi tulla? Pitääkö olla valmistautunut jotenkin?
MM: Hoitolaan voi varata ajan sähköpostilla hoitoja@gmail.com, ja vastaamme lisäohjein. Myös Sorbuksen ovelta voi kysellä vapaita aikoja. Hoitoon ei tarvitse valmistautua mitenkään erityisesti.

S: Toteutitte Hoitoja-teoksen myös Turun Kutomolla elokuussa 2016. Miten Turkulaiset hoidettavat eroavat Vaasankadun asiakkaista?
MM: Kutomolla kuten Sorbuksessakin hoidettavat olivat tavallisia ihmisiä, jotka kaipasivat kosketushoitoa. Molemmissa kaupungeissa kysyntä oli valtavan paljon suurempaa kuin mitä meillä on ollut resursseja tarjota. Kutomon hoitohuone oli yksityinen, kun taas Sorbuksessa hoitotapahtumaa voi katsella avoimen ikkunan takaa. Siten hoitojen luonne oli aika erilainen Kutomon tilassa. Jatkamme Hoitoja Kutomolla taas keväällä 2017.

S: Viime kerralla ette toiveestanne huolimatta saaneet thaihierojia hoidettavaksenne. Aiotteko tällä kertaa lähestyä heitä uudelleen vai uskotteko onnelliseen sattumaan?
MM: Luulen, että kutsumme heidät taas samalla lailla kuin viimeksi, eli jakamalla heille flyereitä. En halua tehdä asiasta sen kummempaa numeroa. Viimeksi kuulimme eräältä naapuruston thaihierojalta, että paikalliset thaihierojat  olivat erittäin tietoisia projektistamme ja suhtautuivat siihen varauksella.

S: Julkisessa keskustelussa taiteen rahoituksesta puhuttaesssa taide saa usein välinearvon: taiteeseen kannattaa satsata, koska taide edesauttaa yhteiskunnallista hyvinvointia. Sitten mietitään, miten taiteen vaikuttavuutta mitataan. Viime kesänä Titanik-galleria järjesti Paimion vanhassa tuberkuloosiparantolassa parantamista ja hyvinvointia käsittelevän Parantola-ryhmänäyttelyn. Näyttelyssä esillä olleessa Jaakko Pallasvuon videoteoksessa Blue ( https://youtu.be/dzlCvKAQHyI ) kertojaääni sanoo: “Taiteilija ei voi olla hoitajan matalapalkkainen tuuraaja, ilahduttaja tai parantolan tilojen somistaja. Taiteilija samaistuu parantolassa vain potilaisiin”.
  Teoksenne voi nähdä jonkinlaisena konkretisointina tästä “hyvinvointia taiteesta” -keskustelusta. Toisaalta Hoitoja on niin konkreettinen, että meille avautuu pääsy myös tämän, ehkä ilmeisen, luennan tuolle puolen. Miten itse näette teoksenne suhteutuvan tähän keskusteluun?
MM: Jotenkin olen onnistunut mielessäni väistämään tuota keskustelua tämän teoksen kohdalla ja kiinnostunut itse hoitotapahtumasta taideteoksena. Eritoten siitä hienovaraisesta, henkilökohtaisesta mutta yleisinhimillisestä kohtaamisesta, joka syntyy hoidon sisällä. Hoiva, hoitaminen ja hoidettavana oleminen on yksi ihmisyyden ydintarve, -puute, -kyky ja -lahja. Tässä teoksessa taiteilija tai taide ei välttämättä toimi välineenä hyvinvoinnin edesauttamisessa, vaan hoitotapahtuma raamitetaan itseisarvoiseksi. Se ei tavoittele mitään tietynlaista vointia. Keskustelin ystäväni kanssa tästä aiheesta ja hän kysyi: “Voisiko tämä teidän taideteos paljastaa maailman, jossa ihminen voi hoitaa toista ihan vain hoitamisen halusta ja ilman odotuksia vastapalveluksesta, eikä rahakaan ole päässyt välillemme? Mikä puhdas, välineetön kohtaus?”

// in English

HOITOJA (TREATMENTS)

Sorbus 1.–13. November, 2016

For the two first weeks of November, Sorbus turns into a treatment room, managed by dance- and performance artist Maija Mustonen, dance artist Aino Voutilainen and performance artist Aino Unkila. In Hoitoja (Treatments) the artists offer massages, body works and other treatments. The treatments are free of charge.

//

Concept and direction: Maija Mustonen

Performers: Maija Mustonen, Aino Unkila ja Aino Voutilainen

Production: Maija Mustonen, Ehkä Tuotanto & Sorbus

Supported by: Koneen säätiö & Taike

Video: Tuomo Tuovinen

📷 Alisa Javits, Tuomo Tuovinen

(scroll down for English)

SORBUS: Toukokuun viimeisellä viikolla Sorbus muuttuu Maija Mustosen ja Aino Unkilan ylläpitämäksi hoitohuoneeksi, jossa taiteilijat tarjoavat hoitopalveluja.  Haastattelimme Maija Mustosta näyttelyn teemoista sähköpostitse toukokuussa 2015. 

SORBUS: Tarjoat kollegasi Aino Unkilan kanssa ilmaisia hoitoja galleriassa. Mistä sait tämän idean? Sorbus-galleria sijaitsee Vaasankadulla, jossa on kymmenkunta hieromoa. Vaikuttiko gallerian sijainti teoksesi ideaan?

MAIJA MUSTONEN: Hieronta- ja hoitopalvelut kuuluvat Vaasankadun tunnelmaan ja toimintaan. Olen erikoistunut paikkasidonnaiseen taiteeseen. Hankin taidekouluaikoina suoja-ammatikseni klassisen hieronnan tutkinnon ja olen tehnyt niitä hommia taiteen sivussa jo monta vuotta. Aino taas tekee energiahoitoja performanssitaiteilijan työn sivussa. Toivomme, että paikalliset thai-hierojat tulevat meille hoitoon.

Olen asunut Kalliossa 15 vuotta ja muhitellut tätä teosideaa pikkuhiljaa. Klassinen thai-hieronta on aivan mahtava ja kokonaisvaltainen kehon manipulointitekniikka, joka on eroottisen sivujuonteensa suosion takia leimautunut Suomessa seksipalveluksi.

S: Miten hierominen galleriakontekstissa eroaa vaikkapa urheilu- tai thaihieronnasta? Miten hieronnasta tulee taidetta?

MM: Galleriakontekstissa hoitotapahtuma on väistämättä jonkinlainen esitys tai taiteellinen kohtaaminen. Hoitomme tapahtuvat avoimen ikkunan takana, toisin kuin edellä mainituissa hieronnoissa. Kunkin hoitotapahtuman sisällöstä neuvotellaan asiakkaan kanssa ja katsomme tapauskohtaisesti miten heidän tarpeensa ja tarjontamme kohtaavat. En tiedä vielä miten tässä tapauksessa hoidoistamme tulee taidetta, muuten kuin siksi että olemme taiteilijoita työajallamme taidegalleriassa.

S: Kuinka olennaisena pidät hieromisen maksuttomuutta teoksessasi?

MM: Olen nyt apurahalla, joten teen tämän taiteilijapalkallani. Aino taas tekee homman puhtaasti pyhällä hengellä, joten häntä voi halutessaan tipittää.

S: Tanssijana ja koreografina ihmiskeho on työvälineesi. Mikä on sinusta ihmiskehon kummallisin ominaisuus?

MM: Systemaattinen itsetuhoisuus. Mutta se kai johtuu pääkeskeisyydestä, mielen ylivallasta. Yksi kummallinen ominaisuus on myös, että kehollinen kosketus ja läheisyys on niin erotisoitua. Luulen että maailmassa kaikilla olisi mukavampaa, jos hieroisimme ja koskisimme toisiamme päivittäin muutenkin kuin seksuaalisia tarpeita tyydyttääksemme.

S: Osaatko sanoa miksi hierominen tuntuu mukavalta? Vai tuntuuko se? 

MM: Mukavuus riippuu täysin siitä, miten ja mitä hieronnalla hoidetaan. Se riippuu myös henkilökemiasta hoidettavan ja hoitajan välillä. Hierojan vinkkelistä hoitotapahtuma on parhaimmillaan molemminpuolinen parantuminen ja matka. Se voi olla suoraa kohtaamista. Hoito on useimmiten tosi antoisaa kummallekin osapuolelle. Pahimmillaan hierominen tuntuu itseni myymiseltä – joskus ei vaan löydy yhteistä säveltä, tai asiakas on tyytymätön ja tyly, esimerkiksi: ”Hoitele sä kaikki mun vaivat pois ja just niin kuin mä käsken.” Mutta onneksi tällainen on tosi harvinaista.

S: Miten hoitolaan voi tulla? Pitääkö olla valmistautunut jotenkin?

MM: Jos hoitolassa on vapaata, voi kävellä suoraan sisään. Ajan voi varata myös puhelimitse tai sähköpostilla. Hoitoon voi tulla sellaisena kuin haluaa.

// in English

HOITOJA (TREATMENTS)
@Sorbus Gallery, Helsinki 25.5.–29.5.2015

For the last week of May, Sorbus Gallery turned into a treatment room, managed by dance- and performing artist Maija Mustonen and performance artist and energy healer Aino Unkila. In Hoitoja (Treatments) the artists offered massage and other treatments. The treatments were free of charge.

//

Direction & concept: Maija Mustonen

Performers: Maija Mustonen ja Aino Unkila

Production: Maija Mustonen & Sorbus

Supported by: Taike

📷 Aliisa Javits, Tuomo Tuovinen

Anna (Zodiak, Helsinki & Kutomo, Turku) was a simultaneously personal and collective, polyphonic, multi-voiced performance consisting of three solos. The collective work by four female dance artists approached dance through the language of dance, on terms of dance.

What happened when Peter Pan lost his shadow? He lost a part of himself. He chased his shadow feverishly along walls, while the shadow jeered at him and slipped further and further away, always one step ahead... Tinker Bell helped Peter sew the shadow back to himself – and Peter was again fit as a fiddle.

 "I want to learn to dance again, because art has gone in the way of dance. I have asked three choreographers whom I admire very much to help me: Anna Maria Häkkinen, Anna Mustonen and Anna Torkkel. Please, make me dance as you wish. 

Give me back Maija the dancer who lurks in the shadows.

Give me a chance to fall in love again." – Maija Mustonen

//

Performance and concept: Maija Mustonen

Choreographies: Anna Maria Häkkinen, Anna Mustonen, Anna Torkkel

Dramaturgical dialogue: Erno Aaltonen

Lighting design: Kristian Palmu

Production: Zodiak – Uuden tanssin keskus, Ehkä-tuotanto, Maija Mustonen

Supported by: Koneen säätiö, Taike

📷 Tani Simberg

Divine – A New Age Musical  is an ecstatic fanfare. It is praise and domination; it is dance and singing from the depths of cunts thirsty for life

In Divine, Go Go Dance Group Kuumat Putket (‘Hot Tubes’) turnes spiritual matters and go-go moves into a musical that rolls with the weight of its soon-to-be-middle-aged female dancers from one deep yet always entertaining subject to the next.

Kuumat Putket is a wannabe-go-go-dance group that was founded one night in a bar by a group of dance professionals. The group comprises eleven artists who work with contemporary dance, and creates performances and happenings that engage in dialogue with various phenomena of popular culture.

The group's first stage performance, a drag show entitled JUST Queens(2013), was performed to packed theatres and made waves in the social media.

//

Concept and direction: Maija Mustonen & Laura Pietiläinen

Performance and choreography: Anna Maria Häkkinen, Heli Meklin, Maija Mustonen, Noora Nenonen, Laura Pietiläinen, Linda Priha, Anni Rissanen, Aino Voutilainen

Lighting and video design: Kristian Palmu

Sound design: Viljami Lehtonen

Costume and set design: Laura Haapakangas

The third eye: Satu Herrala

Voice of the Goddess: Paula Tuovinen

Setup help: Tuuli Ahonen, Kari Kankaanpää

Seamstresses: Anni Konttinen, Suvi Matinaro

Seamstress trainee: Anu Kojo

Lighting designer's assistant: Sofia Palillo

Producer: Riikka Thitz

Body double: Wilhelm Blomberg, Elisa Tuovila

Mentoring: Elina Pirinen

Singing consultant: Niina Vicktoria Tamminiemi

Production: Zodiak – Center for New Dance, Go Go Tanssiryhmä Kuumat Putket

Residencies: Ehkä-tuotanto/Kutomo (Turku), Sõltumatu Tantsu Lava / STL (Tallin)

Sponsor: Taperoll

In collaboration with: Foiltek, Vallila

📷 Katri Naukkarinen

In JUST Queens (Kaktus-festival & Korjaamo, Helsinki), Go Go Dance Group Kuumat Putket approaches the female clichés from around the corner in a form of a drag show. They bring onstage a show in which the categories of gender and performance slide sideways.

This easily seductive as well as artistically ambitious performance is built upon the physical and sensual stage presence of the performers. It mixes genres from contemporary dance, drag, burlesque, pop entertainment, theatre and performance art. Queens, warriors, icy divas and odd creatures enter the stage and shine bright.

JUST Queens is based on the original idea of Satu Herrala, who co-directed the work together with Maija Mustonen and the rest of the Go Go Dance Group Kuumat Putket.

//

Performance and choreography: Elina Hauta-aho, Anna Maria Häkkinen, Heli Meklin, Noora Nenonen, Linda Priha, Anni Rissanen, Paula Tuovinen, Aino Voutilainen

Concept and choreography: Satu Herrala in collaboration with Maija Mustonen

Costume design: Jari Koljonen

Sound design: Viljami Lehtonen

Light design: Saija Nojonen

Assistant performer: Johannes Purovaara

Production: Go Go Dance Group Kuumat Putket

With the support of: Alfred Kordelin Foundation, Arts Promotion Centre Finland, Finnish Cultural Foundation – Arts Council of Uusimaa

Premiered in June 2013 at KokoTheatre, Helsinki, as a part of Kaktus Festival

Photo collage: Kuumat Putket

📷 Katri Naukkarinen

The Greatest Dance Hits (Zodiak, Helsinki) is a performance of ten dances set to ten musical pieces, directed and based on the original idea by dance and performance artist Maija Mustonen. In it, Leena Gustavson, Joona Halonen, Jyrki Karttunen, Ninu Lindfors, Heli Meklin, Maija Nurmio, Anne Pajunen / Saara Töyrylä, Laura Pietiläinen, Anni Rissanen and Taneli Törmä interpret ten great dance hits selected by themselves for themselves.

The Greatest Dance Hits is a continuation of Mustonen's 2012 direction The Greatest Love Songs, where performers danced to love songs they had chosen.

//

Direction & concept: Maija Mustonen

Dance & choreography: Leena Gustavson, Joona Halonen, Jyrki Karttunen, Ninu Lindfors, Heli Meklin, Maija Nurmio, Anne Pajunen / Saara Töyrylä (7.12.), Laura Pietiläinen, Anni Rissanen ja Taneli Törmä / Saara Töyrylä (8. & 9.12.)

Lightning design: Anton Verho

Sound design: Viljami Lehtonen

Costume design: Suvi Matinaro

Assistant director: Hanna Ahti

Production assistant: Linnea Kejonen

Lightning assistant: Julia Jäntti

Production: Zodiak – Uuden tanssin keskus, Maija Mustonen

Residency: Ehkä-tuotanto/Kutomo

Promotion photo: Timo Wright / Petri Summanen

Teasers: Anton Verho

📷 Timo Wright

As I was cleaning out my cupboards I stumbled upon an old cassette of mine from the nineties. It looked as though it had been bought from a service station, Great Love Songs Vol 3, featuring Elton John, Marvin Gaye, The Bangles... all so touchingly familiar. I put it on and danced at home by myself, happily immersed in unabashed nostalgia. This experience inspired me to choreograph a piece that is wildly melodramatic and pathetic yet also sincerely intimate and highly personal. I wanted to see how a professional dance artist would enact the steamy intimacy of the last slow dance.

The Greatest Love Songs (Zodiak, Centre for new dance Helsinki) is a syrup-scented dance cavalcade by dance and performance artist Maija Mustonen. It portrays the great love stories of the century – tales of heartbreak, jealousy and romantic fulfilment. The work unfolds as a series of ten mini-choreographies, with each performer revealing a love song that has special meaning to them.

//

Concept & director: Maija Mustonen

Performance & choreography: Hanna Ahti, Elina Hauta-aho, Anne Hiekkaranta, Katri Kainulainen, Jarkko Lehmus, Janne Masalin, Maija Mustonen, Masi Tiitta, Saara Töyrylä, Emmi Venna

Lighting design, images: Anton Verho

Dramaturgy & sound design: Laura Murtomaa

Production: Zodiak – Center for New Dance, Maija Mustonen

Supported by: Taike

📷 Anton Verho